(editiointi 2017.05.04 : veikkaan että paperisota on ollut paljon työllistettävämpi, varsinkin ennen digitalisointia)
Olen Ruotsin kansalainen, Suomessa käynyt ruotsinkielistä koulua Vaasan Sepänkylässä. 3 vuotta High Schoolissa Amerikassa, sitten insinööri-koulutus tuli suoritettua Ruotsin Göteborgissa.
Äitini lähti aikoinaan Ruotsiin työnhaussa. Synnyin Ruotsissa, ja 1977 – viiden ikäisenä – muutettiin Suomeen. Siten minulla on tavallaan maahanmuutto äidinmaidossa.
Työn perässä, ja työn haussa, olen ollut monesti paluumuuttaja Suomeen. Työtä on pari vuotta kerralla tehty Venäjällä ja Norjassa, ja molemmat maat pariin kertaan.
Vaimoni, Pietarista, on seurannut mukanani aina ensimmäisen ulkomaatyön lähtien. Ensimmäisessä muutossa Suomeen (2005) hänelle myönnettiin Suomalainen henkilönumero sekä oleskelulupa 1 viikossa. Poliisissa sanottiin, tulkaa viikon päästä ja tähän kellonaikaan, niin paperit odottaa teitä. Ja niin tosiaan odottikin.
Sen jälkeen, vaikka pohjoismailla on helpommaksi tehty muutto maiden välillä – omalle kansalaisille – en voi sanoa että maahanmuutto eikä varsinkaan paluumuutto olisi tullut helpommaksi. Ainakaan puolisolle joka on EU’n ulkopuolelta.
Joulukuu 2015, viime paluumuutossa Norjasta Suomeen, paperisota vei melkein 5 kuukautta. Tottakai Syyrian pakolaistulva teki osansa, mutta tilanne jossa aikuinen mies nauraa epätodellisuuden tunteesta koska ei sovi valua polvilleen itkusta perheen ääressä, oli Poliisin kirjeet.
Käytiin siis jälleen Kirkkonummella, koska jonotusaika oli siellä lyhyeempi. Siellä sama henkilökunta totesi, että osittain olette hakeneet väärää kaavaa mukaan, ja toiseksi kirjeessä pyydetään teidän hyväksymää että jatketaan oleskeluluvan hakemusta toisen (oikean) kaavan mukaan.
Pari seikkaa siinä tuli sanottua ja todettua :
- sama henkilökunta alunperin neuvoi miten kaava tulisi täyttää,
- kirjessä ei esitetä tuota pyyntöä suoraan, vaan puoli A4 kirjeessä tuodaan esille ainoastaan lakipykäleitä mihin nojataan,
- naurettavin on se, että puhelinsoitolla kaikki olisi selvinnyt. Ja nopeasti. Sekä 3 muun henk.kunnan aika olisi mennyt johonkin muuhun.
Tämmöiset asiat toistuvat vielä Kelassa. Ikään kuin varmistetaan, että työnhakeva ihminen pidetään kiinni paperisodassa, sen sijaan kuin työn etsinnässä. Siis kudos lattialla toimiville, työntekijät Kelan ja TE-toimistossa.
Ihan niin kuin mediassa on lähiaikoina todettu, henkilökunta ei saa porkkanaa asioiden (positiivisen) selvityksestä, vaan näköjään kannustetaan asiakkaiden läpivirtauksen määrää. Olivat he sitten uudet asiakkaat tai samassa asiassa korjauksen hakevien palaavien.
Itse olen vasta-aloittanut yrittäjä. Akustiikan paranemisen alalla. PRH’n, TE-toimistion ja Espoon yrityskeskukselta saa tosi hyvin apua yrittäjäksi etenemisessä. Mutta mikä paperirumba siinä on eri tahojen ajan tasalla pitämisessä. Varsinkin, jos siirryt Kelan päivärahasta starttirahaan.
Sama se päivittäinen rahasumma on käytännössä. Mutta usean kertaan toistetaan eri tahoille ne samat paperit. Esimerkiksi, vaikka starttiraha olisi jo myönnetty, PRH’n kauppapaperit ja verotodisteet toistetaan uudelleen kun haetaan starttirahan (ensimmäinen) maksatus.
Eli jos minulla – suhteellisen hyvällä Suomen kielellä – on ollut haasteita yrittämisen aloittamisessa, miten on tulla maahan kauempaa?
*******
Yllä oleva teksti, paitsi italic-muodossa, esitin Sellon kasuppakeskuksessa 10.3.2017 Keskusta puolueen tilaisuudessa. Sinne minut huokutteli lasten, naisten, eläkeläisten ja maahanmuuttajien asiaa ajava sociaalityöntekijä Arja Ryynänen. Ehdokas nro 329, Espoon kunnanvaaleissa.
The author
Martin R.C. Andersson is an engineer with a soft spot for project management.
He has got a keen interest in audio equipment, especially studio-quality monitors. Always looking for noisefree listening… to be a norm. Values silence, and now and then some solitude.
Thinks Yoga is a mental state of being, when thoughts flow long enough – without disruption – to reach a conclusion of idea or work. Thinks Mindfulness is a state of being when work really gets done – well done.
When the outside world is tuned out, and performance is tuned in.
Feels best when Minimalism, Functionalism and Art come together, crossing their paths.
Do visit my home page Desiderata.